Savo Dialect to English-Verjnuarmu

Here it is

Kirkkomuan Kansoo

Pellolta roovan raeskooman
Niityltä kivien kyntämän
Kaakoo korvesta kuusien
Syvältä soijen sisältä
Tulloo paekoilta pelekojen
Nousoo sisältä syvvyyven
Murhemielj, murhooja
Kylymä usma utunen

Meijjät kaekki nuo ykstellen noutaa
Haataan joutaa jokkkaenen
Yhtä kansoo kirkkomuan

Iänet sumussa sakkeessa
Huastaa kieltä kuolleijen
Kirroo kovvoo kohtaloo
Eläviä inhoten itköö
Ilimän iäntä ilimestyy
Väkkee sumun seasta
Kuolleet käjet koholla
Kansoo kirkkomuan

Hope someone translate it

Kirkkomuan Kansoo // Folk of the church grounds

Pellolta roovan raeskooman // From a field raped by frost
Niityltä kivien kyntämän // From a meadow plowed by rocks
Kaakoo korvesta kuusien // Echoes from a forest of spruces
Syvältä soijen sisältä // Deep from inside of swamps
Tulloo paekoilta pelekojen // Comes from the places of fears
Nousoo sisältä syvvyyven // Rises from the depths
Murhemielj, murhooja // Sorrow mind, murderer
Kylymä usma utunen // Cold, hazy mist

Meijjät kaekki nuo ykstellen noutaa // They're getting us one by one
Haataan joutaa jokkkaenen // To grave goes everyone
Yhtä kansoo kirkkomuan // One folk of the church grounds

Iänet sumussa sakkeessa // Sounds in the thick fog
Huastaa kieltä kuolleijen // Speaking the language of dead
Kirroo kovvoo kohtaloo // Cursing the bad fortune
Eläviä inhoten itköö // Cries, hating the living ones
Ilimän iäntä ilimestyy // Without sound appears
Väkkee sumun seasta // folk from the mist
Kuolleet käjet koholla // Dead hands risen in the air
Kansoo kirkkomuan // Folk of the church grounds

That's my fast translation. Might contain little mistakes,
I'm a bit tired right now so don't really know but I hope it helps

Originally Posted by fallstar

Kirkkomuan Kansoo // Folk of the church grounds
...

Thank you very much! They're pretty good, they make sense for me xD
Here I have another one: Itkuvirsj' (Dirge?)

Käy viha vastaan rakkaavven hyvvee tahtoo
Se tahtomattaan kaeken lahtoo
Se laatturin Tuonelan tuas matkaan laettaa
Se elämän ja kuoleman yhteen naettaa

Ilimoelle kajahtaa itkuvirsj´ ja verreen peittyy rannat
Kalaman viisuva veisataan, se kaavvas tiältä kantaa
Synkän sävelen tahissa lippuu joen vesillä laatta
Rannoella kylän väkj´ kuorossa kirroo elon raskaatta

Peleko se sokasoo rohkeennii mielen
Viha verellä tahmoo kuivunneen kielen
Ja tuas on matkalla Tuonelan laatta
Parantammaan immeisten saeraatta

Ee sielu sua raahoo koskaan, ee ikkään
Ee raakkoo ikkään raahota mikkään
On mullassa tomumaja maenen vaenen
Surkeen immeisen aenokaenen

Again, thank you for the translation!

As a Savo speaker myself I thought I'd give it a shot. I replaced Tuonela, the folklore realm of the dead, with Hades. I tried to transfer the meaning (as I see it) dismissing exact wording if I had to.

. . .

The Dirge

Wrath rises against goodwill of love
It inadvertently slays everything
It sends the ferryman of Hades on his rounds again
It joins life and death together in marriage

A loud dirge is sung and the shores are covered in blood
The song of death is chanted, carrying its tale afar
The grim hymn and the river ferry move in sinister harmony
A choir of tribesmen on the shores curse this mortal coil

Dread - it will blind even the most brave mind
Anger will cake parched tongues in blood
And once again the ferry of Hades departs
To cure the disease of mankind

A soul will never find peace, not ever
There’s no solace for the forlorn
Under earthly dirt an abode can be found
Only one the poor wretch can have

. . .

Here goes another one:

Kuu Paestaa, Kuollu Ajjaa

Outtaa tyttö tienposkessa yöllä suluhastaan
Kuu paestaa kalapeena, hanget hohtaa
Lupas poeka kaavvan sitten tulla häntä vastaan
Soe kaakana aesakello, hän reessä rakkaasa kohtaa

Kuu paestaa helleesti
Kuollu ajjaa kevveesti

Värjee kuu öestä hankee
Ee suluhosta varjoo lankee
Kiitää reki järven selekee
Etkö jo tyttöni pelekee?

Ee tiiä tyttö, jo kaavvan aekoo on suluho ollu vaenaa
Hilijanen mies ee mittään virka, totisena hevosta ohjoo
Kelemeet sormet tyttöön tarttuu ja kylymään syliin paenaa
Kirkuvvoo neitoo mukanaan viep kohti haavvan pohjoo

Kuu paestaa, kuollu ajjaa
Kohti manan majjaa
Viep tyttöö mies kylymän käjen
Haatuumuahan Vehmasmäjen

This is the band's take on a famous traditional ghost story, in which the maiden manages to escape in nick of time, only losing a piece of clothing. Verjnuarmu's version gives an impression that something gloomier is to be expected...


Kuu Paestaa, Kuollu Ajjaa
Moon is shining, dead man is driving

Outtaa tyttö tienposkessa yöllä suluhastaan
A maiden on the roadside at night is awaiting for her groom.
Kuu paestaa kalapeena, hanget hohtaa
The Moon shines pale light, snowbanks are glowing
Lupas poeka kaavvan sitten tulla häntä vastaan
Long ago a boy made a promise to come and see her
Soe kaakana aesakello, hän reessä rakkaasa kohtaa
Far away a sleigh bell rings, she meets her beloved on board

Kuu paestaa helleesti
The moon is shining brightly
Kuollu ajjaa kevveesti
The dead man is driving lightly

Värjee kuu öestä hankee
The moon lights up nighttime snow
Ee suluhosta varjoo lankee
The groom is casting no shadow
Kiitää reki järven selekee
The horse sleigh speeds on open lake
Etkö jo tyttöni pelekee?
My darling, aren’t you yet afraid?

Ee tiiä tyttö, jo kaavvan aekoo on suluho ollu vaenaa
She knows not that for a long time now her suitor has been deceased
Hilijanen mies ee mittään virka, totisena hevosta ohjoo
The hushed man says not a word, sternly keeps on driving
Kelemeet sormet tyttöön tarttuu ja kylymään syliin paenaa
Pallid fingers seize the girl and pull her into a freezing embrace
Kirkuvvoo neitoo mukanaan viep kohti haavvan pohjoo
To his place beneath the grave he's taking the shrieking maiden

Kuu paestaa, kuollu ajjaa
The moon is shining, the dead man is driving
Kohti manan majjaa
Heading for the underworld
Viep tyttöö mies kylymän käjen
The cold handed man takes the girl
Haatuumuahan Vehmasmäjen
into the burial ground at Vehmasmäki


As a side note, translation of the placename Vehmasmäki would be Verdant Hill.

Originally Posted by Savonian

This is the band's take on a famous traditional ghost story, in which the maiden manages to escape in nick of time, only losing a piece of clothing. Verjnuarmu's version gives an impression that something gloomier is to be expected...

Got it, great lyrics, easy to understand story
Can you continue translating the album "Ruatokansan Uamunkoetto"?
Here goes another lyric:

Räähähenki (Poltergeist?, Raging-Spirit)

Tyvenellä liekki lyhyn liehuu
Seinillä ruanut, rievut riehuu
Kansj' halakoluatikon hakkoo
Tuoppeja tinasija tuvassa takkoo
Saanankivet seinille sinkoo
Pihhaan laateet lahot linkoo

Levoton renki, räähähenki

Oekeus tuo toes sielulle raahan
Solomis hihhaan surunaahan
Piällä jos oes puinen palttoo
Suatas tuota mielesä malttoo

Uunista pölläätti tuhkat tuppaan
Palavat pärreet paeskas pelukoppaan
Karkas tulj' pehkuille
Pehkuilta seinille
Seiniltä orsille
Nyt palavasta pirtistä huutaa

Syytönnä lahattu, suohon haavvattu

Tytär talon luppauksen anto
Kaana ja katteus kalaman toe
Kirkon kuppeeseen kantakee
Veljmiehelle tuomijo antakee

and another song I think has an interesting title:

Mustan Virran Silta (Black river's bridge?)

Valu poskilta puna, nyt valakosiin puvettuna
Makkoo aetassa yksin kalavakka neito
Valu huulilta hymy nyt äetmuorj' itkettyny
Pukkoo sukkija jalakoehin kalapeen neijon

Hän pimmeessä kovalla laavalla makkoo
Silimät aakee, joku ovveen hakkoo
Ukset aakasoo kuolleijen tuvan
Hahmo tumma kumartaa, kyssyy: ''Suanko luvan?''

Kääppä tyttö kääppää tanssiin
Alle sillan mustan virran
Nyt piru piikoo piirittää
Alla sillan mustan virran
Kääppä tyttö kääppä tanssiin
Ylle virran alle illan
Nyt piru piikoo pyörittää
Alla sillan mustan virran

Piän pielukseen paenaa nyt neito vaenaa
Suapuu päevä ja sureva väkj'
On tyttö ryvettyny, nyt väkj' säikähtyny
Sukkija revenneitä tuijottaa kalapeen neijon

This one is certainly one of my favourites. I do hope my translation can do justice to this great song.


Mustan virran silta
The Bridge over the Black Stream

Valu poskilta puna, nyt valakosiin puvettuna
Her face devoid of life, now clad in clothes white
Makkoo aetassa yksin kalavakka neito
in a storehouse alone a pale young girl lies
Valu huulilta hymy nyt äetmuorj' itkettyny
Her lips bereft of smile an old mother cries
Pukkoo sukkija jalakoehin kalapeen neijon
as she’s dressing stockings on her daughter so ashen

Hän pimmeessä kovalla laavalla makkoo
She lies in the dark on a hard wooden board
Silimät aakee, joku ovveen hakkoo
Opening her eyes, as someone bangs on the door
Ukset aakasoo kuolleijen tuvan
Cracking open the hatch to this house of the dead
Hahmo tumma kumartaa, kyssyy: ''Suanko luvan?''
and bowing down is the dark one asking “Shall we dance?”

Kääppä tyttö kääppää tanssiin
Now get on, girl, get on with dancing
Alle sillan mustan virran
To underneath the bridge of black stream
Nyt piru piikoo piirittää
The maid is now beset by the Devil
Alla sillan mustan virran
Underneath the bridge of black stream
Kääppä tyttö kääppä tanssiin
Now get on, girl, get on with dancing
Ylle virran alle illan
Above the river under twilight
Nyt piru piikoo pyörittää
The maid is now possessed by the Devil
Alla sillan mustan virran
Underneath the bridge of black stream

Piän pielukseen paenaa nyt neito vaenaa
Onto a pillow rests her head the maiden now dead
Suapuu päevä ja sureva väkj'
The dawn arrives with the funeral crowd
On tyttö ryvettyny, nyt väkj' säikähtyny
All soiled is the girl, the guests stare in horror
Sukkija revenneitä tuijottaa kalapeen neijon
at the torn to shreds stockings of the maiden so pale.

A tale of a love affair without a happy ending.

A few notes:
Poltergeist would be a correct translation too, but 'the raging spirit' you suggested far better suits the song's era of rural Finland.

Burning wood splinters cast to a basket
A form of lighting predating the oil lantern. 'Päre' is a thin and narrow wooden shake or splinter held by a metal grip on a stand. When lit up it would illuminate the room, although dimly and giving out smoke.

Fire jumped to the straws
In those days there were indeed cereal crop straws spread on the floor as carpeting. Even beds were sometimes made out of the stuff. This did cause numerous housefires, especially with poorly placed päre-lights dropping embers on dry straws.


Räähähenki
The Raging Spirit

Tyvenellä liekki lyhyn liehuu
On dead calm the lantern flame still flutters
Seinillä ruanut, rievut riehuu
Tapestries and curtains on the wall are restless
Kansj' halakoluatikon hakkoo
On the firewood bin a lid keeps banging
Tuoppeja tinasija tuvassa takkoo
Cottage’s tin goblets against each other clanging
Saanankivet seinille sinkoo
Stones of the sauna stove striking the walls
Pihhaan laateet lahot linkoo
Rotten benches thrown out the door
Levoton renki, räähähenki
A restless peon, the raging spirit

Oekeus tuo toes sielulle raahan
Justice would put this soul at peace
Solomis hihhaan surunaahan
Would tie a mourning ribbon on his sleeve
Piällä jos oes puinen palttoo
If he wore a wooden overcoat
Suatas tuota mielesä malttoo
Then he might well show some restraint

Uunista pölläätti tuhkat tuppaan
The ashes puffed from fireplace all over
Palavat pärreet paeskas pelukoppaan
Burning wood splinters cast to a basket
Karkas tulj' pehkuille
Fire jumped to the straws
Pehkuilta seinille
From the straws to the wall
Seiniltä orsille
From the wall to the rafters
Nyt palavasta pirtistä huutaa
Now amidst the fiery house is screaming:
Syytönnä lahattu, suohon haavvattu
Put to death not guilty, into a bog sunk my body

Tytär talon luppauksen anto
The farmer's daughter vowed to be my wife
Kaana ja katteus kalaman toe
Grudge end envy cost me my life
Kirkon kuppeeseen kantakee
To beside the church take my body
Veljmiehelle tuomijo antakee
My brother is the man who is guilty


There are a few ways to interpret the story behind this song, as is usual for something written in Savo, but particularly because much of it is in fourth person (passive tense). I got the impression that the jealous brother possibly killed the farmer's daughter and framed the 'protagonist' as the culprit, who was then judged, executed and buried into a swamp far from sacred ground, as was sometimes done to murderers. No wonder he's a bit of a troublemaker as a ghost.