Mun isä lepää alla maan, Hautapaasi on harmaanmusta. Vaan lohtu lukee paadessaan: 'Minun päälleni ei enää kusta.'
Mun isä eli alla maan, Eli haaveista, houkkio vainen. Hän huusi tasa-arvoaan, Oli muutenkin moniongelmainen. Hän kehtoni yllä kuiskaili: Äälä ketään kumartele. Jos kaadutkin, niin kaadu pois Mutta omilla ehdoilla, perkele.'
Hän luokkakuvissaan on se, Josta näkyviin kaistale otsaa jää, Kun aina etualalle On ängennyt joku isopää.
Vain arkistoihin poliisin Nuo kasvot tarkoin piirreltiin Ja kellareissa kivitalon Häntäkin kerrankin kuunneltiin. Viime joulunaan putkan seinään Kaiversi: 'Mikä on Kun kotiin aina viedä voin Vain tyhjän pahvilaatikon?'
Äiti hoiti yötä myöden oireilevaa lastaan, Isän piti tehdä tuota kovaa työtä Valtiota vastaan. Muuttiko sen? Sitä epäilen. Mutta jalanjäljissään Oman elämäni nään, Ja vanginkuvastaan Kasvonpiirteeni mä saan.
Kun mustat autot isän vei Työleirille jonnekin pohjoiseen, Sen opin: kuskit puhu ei, Eivät riisu kenkiään eteiseen. Vaan vasta vuosia myöhemmin Opin yhteenlaskemaan Että niiltä 'työmatkoilta' Hyvin harvoin palataan.
Website contains: Jarkko Martikainen - Isäni Elämä, Teot Ja Kirjoitukset song lyrics; music and general forums; music stories;
spanish & german versions; power lyrics request engine for Jarkko Martikainen - Mierolainen.
